Ostamme kultaa, hopeaa, arvoesineitä ja kuolinpesiä parhaaseen hintaan, nopeasti ja turvallisesti.
Jalometallin puhtauden selvittäminen koruista vaatii tietämystä erilaisista merkinnöistä ja testauskeinoista. Kultakorujen aitous ja arvo määräytyvät pitkälti jalometallin puhtauden perusteella, jonka tunnistamiseen on useita menetelmiä. Yleisimmin puhtaus selviää katsomalla korun leimaa, joka kertoo kullan osuuden prosentteina tai karaatteina. Tunnistamalla nämä merkinnät ja ymmärtämällä niiden merkityksen voit arvioida korujen todellista arvoa ja laatua.
Mitä kullan pitoisuus tarkoittaa?
Kullan pitoisuus kertoo, kuinka paljon jalometallia koru sisältää suhteessa muihin metalleihin. Puhtaan kullan pehmeyden vuoksi korut valmistetaan yleensä kultaseoksista, joissa on lisätty muita metalleja kestävyyden parantamiseksi. Tätä puhtautta mitataan karaattijärjestelmällä.
Puhdas kulta on 24 karaattia (24K), mikä vastaa 99,9% kultapitoisuutta. Yleisimmät korukultalaadut ovat 18K (75% kultaa), 14K (58,5% kultaa) ja 10K (41,7% kultaa). Mitä korkeampi karaattiarvo, sitä keltaisempi on korun väri ja sitä arvokkaampi on materiaali. Samalla kuitenkin kullan osuuden kasvaessa korun kestävyys heikkenee.
Kultapitoisuus vaikuttaa myös korun väriin – korkeampi pitoisuus tuottaa syvemmän keltaisen sävyn. Erilaiset seosmetallit vaikuttavat värisävyyn – kupari antaa punertavan, hopea tai palladium valkoisen ja sinkki vihertävän sävyn.
Miten kultaleima tulkitaan korussa?
Kultaleima on virallinen merkintä, joka kertoo korun kultapitoisuudesta. Leima voi olla ilmoitettu joko karaatteina (K) tai tuhannesosina (‰). Esimerkiksi leima “750” tarkoittaa, että koru sisältää 75% kultaa, mikä vastaa 18 karaattia.
Yleisimmät leimamerkinnät ovat:
- 999 tai 24K = 99,9% kultaa
- 916 tai 22K = 91,6% kultaa
- 750 tai 18K = 75,0% kultaa
- 585 tai 14K = 58,5% kultaa
- 417 tai 10K = 41,7% kultaa
Kultaleima löytyy tyypillisesti korun sisäpinnalta, lukosta tai muusta huomaamattomasta kohdasta. Suomalaisissa koruissa on usein lisäksi tarkastusleima, joka vahvistaa pitoisuuden oikeellisuuden. Kansainvälisissä koruissa leimaustavat vaihtelevat maittain, mutta pitoisuusmerkinnät noudattavat samaa logiikkaa.
Millä keinoilla kullan aitoutta voi testata kotona?
Kullan aitouden varmistamiseen on olemassa muutamia yksinkertaisia kotitestejä. Magneettitesti on näistä helpoin: aito kulta ei ole magneettista, joten jos koru tarttuu magneettiin, se ei ole puhdasta kultaa. Huomioitavaa on, että kultaseoksissa muut metallit voivat kuitenkin aiheuttaa lievää magneettisuutta.
Kellumistesti perustuu kullan korkeaan tiheyteen – aito kulta on raskasta ja uppoaa veteen nopeasti. Happoliuostestissä käytetään erityistä kultatestiainetta, joka reagoi eri tavoin eri metallien kanssa. Tämä testi on kuitenkin hieman riskialtis, sillä se voi vahingoittaa korua ja vaatii erityistä varovaisuutta.
Kotitestien luotettavuus on rajallinen, eivätkä ne korvaa ammattilaisen arviota. Ne voivat kuitenkin antaa alustavaa tietoa korun aitoudesta, erityisesti selkeissä tapauksissa.
Kuinka tunnistaa väärennökset kultakoruissa?
Yleisin kultaväärennös on päällystetty koru, jossa halvan metallin päälle on lisätty ohut kultakerros. Tällaisia ovat kultadubleeratut ja kullatut esineet, joiden pintakerros kuluu ajan myötä paljastaen alemman metallin.
Epäilyttäviä merkkejä ovat kulumiskohdat, joissa näkyy toista metallia, epämääräiset tai puuttuvat leimamerkinnät, sekä korun epätavallisen kevyt paino. Väri ei myöskään aina kerro totuutta, sillä nykyaikaiset päällystekniikat voivat tuottaa aidon näköisiä kultasävyjä.
Luotettavin tapa selvittää korun aitous on kääntyä asiantuntijan puoleen. Ammattilaisilla on käytössään tarkkoja testausmenetelmiä, jotka eivät vahingoita korua mutta antavat varman tuloksen.
Mitä eroa on eri karaaattiarvoilla kultakoruissa?
Karaattiarvot kertovat kullan suhteellisesta osuudesta korussa. 24K (99,9%) on puhdasta kultaa, jota harvoin käytetään sellaisenaan koruissa sen pehmeyden vuoksi. 22K (91,6%) on korkealaatuista korumetallia, jota käytetään erityisesti arvokkaissa sijoituskoruissa.
18K (75%) edustaa tasapainoa ylellisyyden ja kestävyyden välillä, ja sopii laatukoruihin. 14K (58,5%) on kestävä ja yleinen korumateriaali arkikäyttöön. 10K (41,7%) on edullisempaa mutta vähemmän arvokasta, ja joissakin maissa sitä ei edes luokitella aidoksi kullaksi.
Karaattiarvo vaikuttaa suoraan korun hintaan – korkeampi kultapitoisuus nostaa materiaalikustannuksia merkittävästi. Käyttötarkoitus kannattaakin huomioida – arkikoruihin soveltuu usein matalampi karaattiarvo paremman kestävyyden vuoksi.
Kullan arvon määrittäminen koruissa – mitä sinun tulisi tietää
Kultakorun arvo määräytyy ensisijaisesti jalometallin määrän perusteella. Korun paino ja kultapitoisuus ovat tärkeimmät tekijät, ja arvo lasketaan kertomalla puhtaan kullan määrä sen hetkisellä markkinahinnalla.
Arvioon vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät. Korun ikä, kunto ja harvinaisuus voivat nostaa sen arvoa merkittävästi. Tunnetun valmistajan korut ja erityiset käsityötekniikat lisäävät usein keräilyarvoa. Mahdolliset jalokivet arvioidaan erikseen osana kokonaisuutta.
Vanhat kultakorut voi muuttaa rahaksi Suomen Arvokierron kautta. Me tarjoamme markkinoiden parhaat hinnat ja asiantuntevan arvion korujen todellisesta arvosta. Tämä on turvallinen tapa hyödyntää käyttämättömät korut tai perintöesineet, joita et enää halua säilyttää.
