Kultakorujen vaihteleva puhtaustaso johtuu ensisijaisesti kullan luontaisista ominaisuuksista. Puhdas kulta on liian pehmeä metalli käytettäväksi sellaisenaan koruissa, joten siihen sekoitetaan muita metalleja parantamaan kestävyyttä, muokattavuutta ja ulkonäköä. Sekoitussuhteesta riippuen syntyy erilaisia kultaseoksia, joiden pitoisuudet ilmaistaan karaatteina tai prosentteina. Yleisimmät pitoisuudet vaihtelevat 9 karaatista (37,5% kultaa) 24 karaattiin (99,9% puhdasta kultaa).
Miksi kultakorujen pitoisuus vaihtelee?
Kullan puhtausaste koruissa vaihtelee useista käytännön syistä. Puhdas kulta (24K) on luonnostaan pehmeä ja helposti muovautuva jalometalli, mikä tekee siitä kauniin mutta samalla epäkäytännöllisen useimpiin korukäyttötarkoituksiin. Korujen kestävyyden parantamiseksi kultaan lisätään muita metalleja, jotka lisäävät kovuutta ja kulutuksenkestävyyttä päivittäisessä käytössä.
Seosmetallien määrä määrittää korun lopullisen kultapitoisuuden. Mitä enemmän seosmetalleja lisätään, sitä matalampi on korun kultapitoisuus, mutta sitä kestävämpi koru on käytössä. Tämä tasapaino kestävyyden ja arvokkuuden välillä on johtanut erilaisten standardisoitujen kultaseoksien kehittymiseen, joissa jokaisella on omat ominaisuutensa ja käyttötarkoituksensa.
Eri kulttuureissa ja maissa suositaan erilaisia kultapitoisuuksia historiallisista ja taloudellisista syistä. Esimerkiksi Etelä- ja Itä-Aasiassa suositaan korkeampaa kultapitoisuutta (22K-24K), kun taas Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa käytetään yleisemmin 14K-18K kultaa sen paremman kestävyyden vuoksi.
Mitä kullan karaattimerkinnät tarkoittavat?
Karaattijärjestelmä on kansainvälinen tapa ilmaista kullan puhtautta. Yksi karaatti (K) vastaa 1/24 osaa korun metallisisällöstä. Puhdas kulta on siis 24 karaattia (24K), mikä tarkoittaa 99,9% kultapitoisuutta. Yleisimmät kultakoruissa käytetyt pitoisuudet ovat:
- 24K (99,9%): Lähes puhdasta kultaa, harvoin käytetty koruissa sen pehmeyden vuoksi
- 22K (91,7%): Korkealaatuinen kultaseos, yleinen juhla- ja sijoituskoruissa
- 18K (75,0%): Tasapainoinen yhdistelmä kestävyyttä ja arvoa, suosittu laadukkaissa koruissa
- 14K (58,3%): Kestävä ja edullisempi vaihtoehto, yleinen arkikoruissa
- 9K (37,5%): Alhaisin laillisesti kullaksi luokiteltava pitoisuus useissa maissa
Eri maissa on käytössä erilaisia leimauskäytäntöjä. Suomessa ja useissa muissa Euroopan maissa käytetään promillemerkintää kertomaan kullan puhtaudesta (esim. 750 tarkoittaa 75% kultaa eli 18K). Koruihin lyödään myös vastuuleima, joka kertoo valmistajan tai maahantuojan. Yhdysvalloissa käytetään yleisemmin karaattimerkintää kuten “18K” tai “14KT”.
Miten kullan pitoisuus vaikuttaa korun arvoon?
Kullan puhtausaste on merkittävä tekijä korun rahallisen arvon määrittämisessä. Mitä korkeampi kultapitoisuus, sitä enemmän jalometallia koru sisältää ja sitä arvokkaampi se yleensä on. Kuitenkin pelkkä kultapitoisuus ei kerro koko totuutta korun arvosta.
Korun paino on kultapitoisuuden ohella keskeinen hinnoitteluperuste. Kaksi saman pitoisuuden omaavaa korua voivat olla hyvin eriarvoisia, jos niiden painot eroavat merkittävästi. Kultakorun arvo määritetään usein kertomalla sen kultasisällön paino kullan päivän markkinahinnalla, johon lisätään työn osuus.
Historialliset ja keräilykorut muodostavat poikkeuksen, sillä niiden arvo voi olla merkittävästi korkeampi kuin pelkkä metallin arvo. Esimerkiksi tunnettujen korusuunnittelijoiden, historiallisten aikakausien tai harvinaisten mallien korut voivat olla erittäin arvokkaita riippumatta niiden kultapitoisuudesta.
Mitkä muut metallit sekoitetaan kultaan ja miksi?
Kultakorujen valmistuksessa käytetään useita eri metalleja seosaineina, joilla jokaisella on oma vaikutuksensa lopputulokseen:
- Hopea: Keventää kullan väriä ja tekee seoksesta pehmeämmän.
- Kupari: Lisää kovuutta ja kestävyyttä, antaa punertavan sävyn (ruusukulta).
- Sinkki: Alentaa sulamispistettä ja parantaa valettavuutta.
- Palladium tai platina: Käytetään valkokullan valmistuksessa luomaan hopeanvalkoinen sävy.
Eri metallisekoitukset tuottavat erilaisia kultasävyjä. Perinteinen keltakulta sisältää kultaa, hopeaa ja kuparia. Punakulta tai ruusukulta saadaan lisäämällä enemmän kuparia. Valkokultaseoksissa käytetään palladiumia tai platinaa vaalean värin aikaansaamiseksi.
Metalliseoksilla vaikutetaan myös korun allergisoivuuteen. Laadukkaat kultaseokset ovat yleensä hypoallergeenisia, mutta herkimmät ihmiset saattavat reagoida jopa kullan seosaineisiin.
Miten tunnistan kultakorun pitoisuuden ilman leimaa?
Kultakorun pitoisuuden arviointi ilman virallista leimaa vaatii tarkkuutta. Värin perusteella voi tehdä alustavia päätelmiä – korkeamman pitoisuuden omaava kulta on syvemmän keltaista. Korun paino antaa myös viitteitä, sillä kulta on hyvin painava metalli verrattuna moniin muihin.
Magneettisuustesti on yksinkertainen ensitesti, sillä aito kulta ei ole magneettista. Jos koru tarttuu magneettiin, se sisältää merkittävän määrän muita metalleja tai on kultapinnoitettu. Kotioloissa voi kokeilla myös keramiikkatestia, jossa aitoa kultaa hierotaan lasittamatonta keramiikkaa vasten – aito kulta jättää kultaisen jäljen.
Happoanalyysi on tarkempi menetelmä, jossa korun pintaan tiputetaan erityistä testaushappoa. Reaktio paljastaa kultapitoisuuden, mutta tämä testi vahingoittaa hieman korua ja vaatii erityisiä turvatoimia.
Epäselvissä tapauksissa on aina suositeltavaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Kultasepät ja jalometalliostajat pystyvät määrittämään korun pitoisuuden ja arvon luotettavasti.
Kuinka kultakorujen pitoisuus vaikuttaa niiden käyttöominaisuuksiin?
Kultakorun pitoisuus vaikuttaa merkittävästi sen käytännön ominaisuuksiin. Korkeamman pitoisuuden korut (18-24K) ovat pehmeämpiä, naarmuuntuvat helpommin ja saattavat taipua käytössä. Ne soveltuvat parhaiten juhlakäyttöön tai koruihin, joihin kohdistuu vähän rasitusta.
Matalamman pitoisuuden kultakorut (9-14K) kestävät paremmin päivittäistä käyttöä ja soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi sormuksiin ja rannekoruihin. Ne säilyttävät muotonsa paremmin ja naarmuuntuvat vähemmän, mutta niiden kullan sävy ei ole yhtä intensiivinen.
Eri pitoisuuksien korut vaativat erilaista hoitoa. Korkeamman pitoisuuden korut kannattaa puhdistaa hellävaraisesti miedolla saippuavedellä ja pehmeällä harjalla. Matalamman pitoisuuden korut sietävät hieman kovempaakin käsittelyä, mutta kaikkia kultakoruja tulisi suojella kemikaaleilta kuten kloorilta ja kosmetiikkatuotteilta.
Kultakorujen arvo sijoituksena – mitä sinun tulisi tietää
Kultakorut voivat toimia paitsi kauniina asusteina myös arvon säilyttäjinä. Kultaan on perinteisesti sijoitettu turvallisena vaihtoehtona epävakaiden talousaikojen varalle. Korujen arvo perustuu ensisijaisesti niiden kultapitoisuuteen ja painoon, mutta myös muotoiluun ja harvinaisuuteen.
Sijoitusnäkökulmasta korkeamman kultapitoisuuden korut (18-24K) säilyttävät arvonsa parhaiten, sillä niiden arvo on lähempänä puhtaan kullan arvoa. Kullan hintakehitys on ollut pitkällä aikavälillä nouseva, vaikka markkinahinnat vaihtelevatkin.
Jos harkitset vanhojen kultakorujen myyntiä, kannattaa aina selvittää niiden todellinen arvo. Korujen kultapitoisuus ja paino ovat peruslähtökohta arvonmäärityksessä. Luotettava kumppani arvioi korun rehellisesti ja maksaa siitä käyvän hinnan. Voit muuttaa helposti vanhat kultakorusi rahaksi Suomen Arvokierron palvelun avulla, jossa asiantuntijamme arvioivat korujesi arvon ammattitaidolla.
